8. Negatiiviset tunteet

Aluksi kaikki oli hyvin.

Lapsena näytimme kaikki tunteemme avoimesti niin vihassa kuin rakkaudessakin. Emme turhaan ajatelleet seurauksia tai sitä mikä on ”helpoin” tapa. Suuttuessamme päästimme kaiken kiukkumme ja pahan olomme ulos purkaen sen heti pois niin, että pääsimme siitä eroon kerralla, eikä sitä tarvinnut enää jälkeenpäin ajatella. Pahan olon ja negatiivisten tunteiden aiheuttaja sai aina heti tietää mitä ajattelimme. Olimme aidoimmillamme eikä päässämme liikkunut ajatuksia aiemmin tapahtuneista asioista, jotka saivat meidät tuntemaan negatiivisia tunteita, koska päästimme kaikki tunteemme heti valloilleen.

Mitä tapahtui?

Ajan myötä saimme uudestaan ja uudestaan kuulla kuinka negatiivisten tunteiden tuominen aidosti esille on väärin, pahaa ja ilkeää. Ehkä vanhempamme eivät jaksaneet kuunnella ja nuhtelivat meitä. Ehkä opimme, että meidät saatetaan jyrätä kertoessamme negatiiviset tunteemme suoraan. Ehkä opimme, että ollessamme negatiivisissa tunteissa suora suositummille, vahvemmille tai auktoriteettiasemassa oleville saimme itse kärsiä siitä.


Muutimme käyttäytymistapojamme.

Emme enää päästäneet negatiivisia tunteitamme suoraan ulos. Emme välttämättä enää edes myöntäneet itsellemme olevamme vihaisia joistain asioista. Emme enää kertoneet suoraan, jos joku asia suututti meitä. Pidimme vain iloisen tekohymymme naamalla tai kasvomme mitään sanomattomasti peruslukemilla. Opimme sulkemaan tunteemme pois. Suljimme negatiiviset tunteet sisällemme. Tukahdutimme ne.

Tukahdutettu tunne ei katoa.

Negatiivisen tunteen voi piilottaa, mutta sitä ei voi tuhota sulkemalla sen sisälle. Se nakertaa meitä pala palalta tehden meistä aivan eri ihmisiä. Puramme vihaamme epäsuorasti kieroilemalla, selkään puukottamalla ja kostamalla, jotka ovat paljon pahempia asioita kuin negatiivisten tunteiden tuominen esille aidosti, kun niitä esiintyy. Tai saatamme purkaa sen suorasti johonkin muuhun ihmiseen kuin aiheuttajaan – yleensä johonkin, joka on meitä itseämme heikommassa asemassa. Tämäkin on epäsuoraa vihan purkamista, sillä kohde on väärä. Saatamme myös purkaa kasautunutta vihaamme epäsuorasti esimerkiksi juoksemalla, säkkiä hakkaamalla tai pelatessamme räiskintäpelejä huutaen ”kuole paska”.


Negatiiviset tunteet eivät katoa niitä epäsuorasti ilmaisemalla.

Muutumme itse negatiivisemmiksi ihmisiksi, koska negatiivisuutta ja vihaa on kasautunut niin paljon sisäämme. Muutumme pessimisteiksi, harmaiksi ja surullisiksi. Saatamme masentua. Persoonallisuutemme muuttuu. Olemme epäkohteliaita ja valitamme asiakaspalvelu työntekijöille, koska ainakin heidän on otettava kaikki paskamme vastaan. Pistämme negatiivisuuden kiertämään. Tiuskimme ihmisille. Emme enää tavoittele unelmiamme. Totumme arjen harmaaseen negatiivisuuteen. Ainut ilomme on vahingon ilo. Siksi katsomme niin paljon televisiota – voimme nollata aivomme ja elää jonkun muun elämää, joka on parempi, positiivisempi ja mielenkiintoisempi kuin omamme.

Joskus negatiivisia tunteita kasaantuu liikaa.

Kun raja ylittyy, emme enää pysty pitämään kaikkea paskaa sisällämme, vaan se on pakko päästää valloille. Alkoholin vaikutuksen alaisena, kun itsekontrollimme on heikoimmillaan, lähtee negatiivisuuden mopo helpoiten käsistä. Saatamme purkaa negatiivisuuttamme tappelemalla grillijonossa, kostamalla kumppanillemme pettämällä, tai vain riehumalla ympäriinsä paikkoja hajottaen ja kylvämällä negatiivisuutta ympärillemme. Saatamme myös satuttaa itseämme tai yrittää sulkea kaiken negatiivisuuden pois vetämällä pään täyteen alkoholia tai muita päihteitä. Pahimmillaan päässä napsahtaa niin pahasti, että teemme Jokelan tai Kauhajoen tapahtumien kaltaisia suunnitelmallisia ja kylmiä tekoja.


Mikä ratkaisuksi?

Meidän on opittava käsittelemään vihaa ja muita negatiivisia tunteitamme. Meidän on kohdattava kaikki ihmiset, joille olemme vihaisia ja ilmaistava tunteemme. Aina tuntiessamme jotain negatiivista on meidän ilmaistava se. Aluksi ilmaistavaa on paljon, koska niin paljon negatiivisia tunteita on rästissä, mutta pikku hiljaa alamme huomata, että sisällämme ei ole enää negatiivisuutta ja huomaamme asenteemme muuttuneen positiivisemmaksi. Tunnemme itsemme vihdoinkin onnelliseksi. Emme enää edes tunne niin voimakkaita negatiivisia tunteita, koska kaikki sisälle kasaantunut negatiivisuus sai meidät tuntemaan suurta vihaa jopa pienistä asioista. Pystymme kulkemaan kadulla hymyillen.


Aluksi negatiivisten tunteiden ilmaisu on vaikeaa. Olemme tottuneet liiaksi niiden tukahduttamiseen. Ensimmäinen askel onkin myöntää itselleen olevansa vihainen. Joka kerta, kun pystyy ilmaisemaan negatiivisia tunteita suoraan, tulee vapautunut, onnellinen ja huojentunut olo. Aivan kuin pala mustaa olisi kadonnut sydämestä korvautuen valolla.

Aluksi kannattaa negatiivisten tunteiden ilmaisua jopa ylikorostaa, jotta pääsisi eroon niiden tukahduttamisesta. Huuda, raivoa ja kiroile, jos siltä tuntuu. Päästä kaikki negatiivisuus pois sisästäsi. Katso ihmistä silmiin, jolle olet vihainen ja kerro hänelle kaikki asiat, joista olet vihainen tai jotka tuntuvat sinusta pahalta. On kuitenkin pidettävä mielessä, että väkivalta ei ole oikea tapa ilmaista tunteita. Eikä toisen tarkoituksellinen loukkaaminen verbaalisesti, vaan tunteisiin eläytyminen sanojen kautta. On vain kerrottava asiat, joista on vihainen. Olet pääosassa ylitunteikkaassa ja räiskyvässä latinosaippuaoopperassa.


Lopeta jatkuvassa passiivisessa ja epäsuorassa negatiivisuudessa eläminen. Ole vihainen vain, kun siltä tuntuu ja pura se kaikki suorasti heti pois. Lopeta tunteiden tukahdutus ja tuo sitä kautta esille aito, positiivinen ja iloinen itsesi.

Rakkaudella,
Everyday Casanova